lauantai 1. lokakuuta 2016

Milloin on valmis PT:ksi?

Nyt kun olen hypännyt koulutusputkeen oikein tosissani, olen aina välillä pohtinut sitä, onko minusta tosiaan PT:ksi. Mielestäni on, oppimista on kaikkeen aina ja ikuisesti, mutta jostain se pitää aloittaa ja unelmiaan toteuttaa.

Kuitenkin pieni pessimisti mörkö huutelee mielessäni, kun olen tutustunut nyt useiden PT:den blogeihin ja kuulin Trainer4You-koulutuksessa olevien muiden taustoja liikunnan saralla. Mukaan mahtuu monenlaista, vähän aikaa liikuntaa harrastaneita ja sitten niitä, jotka ovat harrastaneet koko elämänsä miljoonaa eri lajia, bikinifitnesskisaillijoita ja olympiatason painonnostajia.

Oma taustani mietityttää, onko minulla riittävästi osaamista ja taustaa puhua ja valmentaa näitä asioita? En jotenkin osaa ottaa tosissani ja suhteuttaa omia taustojani muihin, eikö vuonna 2003 alkanutta koiran kanssa lenkkeilyä voi pitää liikuntana, vaikka sitähän se on. Sehän on hyötyliikuntaa parhaasta päästä, mieli ja keho kiittää ja koira siinä samassa. Vuodesta 2008?? tai jotain aloitetut satunnaisesti harrastetut stepit, bodypumpit, spinningit eivät muka ole mitään. Onhan ne. Vuonna 2011, kun lopetin tupakan polton ja päätin, että nyt kun en polta, opettelen juoksemaan ja niin teinkin, juoksin monta vuotta, oikeastaan viime vuoteen saakka, jolloin nilkkani sanoi yhteistyösopimuksen irti juoksemisen osalta, siis 4 vuotta juoksua. Samoin vuonna 2011 otin ensi askeleeni salitreeniin ja seuraavana vuonna crosstrainingiin, jotka kummatkin ovat vieläkin omassa lajirepertuaarissa mukana. Ettäpä. Riittäisikö tämä nyt  todisteeksi epäilykselle, joka aina välillä omassa mielessä kalvaa? Ravitsemuksestakin olen ahminut tietoa viimeiset viisi vuotta Fitfarmin nettivalmennuksista aina kesäyliopiston ravitsemustieteiden opintoihin.

Viimeisin aluevaltaus onkin sitten tänä vuonna ollut  henkinen hyvinvointi, ymmärrys siitä, mikä on riittävää ja ihan ok. Tämä on suurin opiskelun aihe itselleni, jotenkin toisille nämä asiat on paljon helpompi siirtää ja jakaa niihin liittyviä neuvoja.

Alan pikku hiljaa pohtimaan omaa erikoistumistani PT:nä ja kun katson omia taustojani, sieltä se alkaa pikku hiljaa löytymään. En ehkä ole kisalavoille haluavien PT, en ehkä ole kymmeniä vuosia treenanneiden puoliammattilaisten PT, vaan niiden, jotka haluavat hyvinvointinsa tueksi oman valmentajan. Tavallisen ihmisen tavallista hyvinvointia erilaisine tavoitteineen.


Nyt vaan leuka pystyyn ja usko siihen mitä on tekemässä!

Nyt kun blogi on alkanut elämään, pitäisi vissiin alkaa jakamaan kuviakin, eihän kukaan jaksa pelkkiä tekstejä. Valokuvaajakin (ainakin väliaikainen sellainen :P ) on nyt rekrytty, tai ehkä pakotettu hommiin XD

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti