keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Blogin herätys

Muutamia vuosia sitten oli kaunis ajatus blogista, joka keskittyy hyvinvointiin, terveyteen, omaan treenaukseen ja matkaan kohti PT:yttä. Blogi hiljeni ennen kuin se edes kunnolla alkoi, mutta nyt on aika herättää se uudelleen, isommin ja paremmin.

Siitä se ajatus sitten lähti. Tarina blogin taustaksi. 

Perustin tämän blogin jakaakseni kokemustani matkasta kohti pitkäaikaista haavetta. Auttaa toisia ihmisiä ja heidän hyvinvointiaan. Tarkemmin sanottuna haavetta tulla personal traineriksi. Jo vuonna 2013 tämä oli ajatukseni, joka sitten hautautui jonkun muun "kiireisemmän" projektin alle.

Nyt aion kirjoitella blogissani matkastani kohti koulutettua ja sertifioitua personal trainer –uraa. Haluan samalla myös pohtia, kyseenalaistaa ja antaa vinkkejä liikuntaan, ravitsemukseen ja myös henkiseen hyvinvointiin.

Jos aloitan taustoista, mikä tekee minusta  minut ja mitä on tapahtunut ennen tätä hetkeä.

Elämäni ensimmäiset 20 vuotta olin piittaamaton kaikesta, mikä liittyy niin personal trainerin kuin hyvinvoinnin perusasioihin. Liikunta, sitä ei käytännössä ollut, jos ei lasketa 1,5 vuoden tanssiharrastusta 12-14 -vuotiaana. Ajoin parikymppisenä jopa autolla kauppaan, joka sijaitsi 100 metrin päässä asunnostani :O Ravitsemus. Se oli pielessä. Lapsuudenkotonani asui henkilö joka työskenteli Saarioisten ruokatehtaalla ja nautti henkilöstöetuna tehtaanmyymälän tuotteiden halvoista hinnoista. Minä taas työskentelin 14-16-vuotiaana paikallisessa grillikioskissa ja arvaatte varmaan mitä söin lähes joka päivä? Uni. Myöhään valvomista, aina kun mahdollista pitkään nukkumista ja paljon päiväunia. Eipä ollut ihme, että väsytti, kun ruoka oli mitä oli ja liikunta nollissa. Yllättäin tällä elämäntavalla pysyin silti ihan normaaleissa mitoissa, vaikkakin nousevalla käyrällä oltiin.

Elämä muuttui. Olin 23-vuotias, kun päädyin hankkimaan koiran lähinnä yksinäisyyden poistajaksi paikkakunnalla, jossa sosiaalinen elämäni oli täysi nolla. Kului vajaa vuosi ja koira kasvoi, lenkit pitenivät ja olin hyvin ahkera koiranhuoltaja pitkine kävelylenkkeineni. Ihmettelin, kun lempihousuni alkoivat tippua jalasta. Herätys tapahtui kun esimieheni kesäloman jälkeen kommentoi minun hoikistuneen. Puntarikin todisti lähes 6-7 kilon hävinneen jonnekin, täysin huomaamatta. Lopullisesti pudotus pysähtyi 8 kiloon, onneksi. Se oli vielä terveellinen luku.

Tästä se sitten lähti, pikkuhiljaa kiinnostus lisääntyi liikuntaa kohtaan ja mukaan kuvaan astui bodypumpit, spinningit, steptunnit ja monet muut ryhmäliikuntatunnit. Vuonna 2012 kiinnostus  levisi ravintoon ja lepoon.

Merkittävin käänne tapahtui vuoden 2012 loppupuolilla, kun muutin Tampereelle, jossa päädyin tutustumaan uuteen saliin ilmaisen kokeilutunnin innoittamana. Poltesali ja crosstrainingin peruskurssi toi treenaamiseeni jotain aivan uutta. Mieletöntä, että ohjaajat oikeasti ohjaavat treenareita kädestä pitäen eivätkä vain keskity hurjaan tsemppailuun peilisalissa yleisön edessä ohjeistaen.

Päädyin palkkaamaan Poltesalilta itselleni personal trainerin, jotta saisin on-off –tyyppisen treenaukseni jotenkin järkeväksi ja niin siinä sitten kävi. Jenni Puputti onnistui kehittämään minulle, joka olen tarkkoja ohjeita rakastava treenari, sellaisen ohjelman, jossa pystyin soveltamaan treeniviikkojani työni ja vapaa-aikani mukaan. Jennin ohjeilla pystyin treenaamaan nousujohteisesti ja nopeasti syntyvien tulosten vuoksi innostuin treenaamisesta enemmän ja enemmän, kunnes huomasin, että minäkin haluan antaa samanlaista ilon ja onnen tunnetta muille, mitä  Jenni onnistui minulle antamaan onnistuneella treeniohjelmalla ja syntyneellä elämäntavalla. Ohjelma olisi sisältänyt ravinto-ohjeetkin, mutta ne olin onnistunut sisäistämään ilman personal traineria.


Seuraavassa kirjoituksessani kerron vielä hieman itsestäni ja hitaasta, mutta varmasta matkastani PT:ksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti