perjantai 30. syyskuuta 2016

Matkalla PT:ksi?

Tiedätkö sen tunteen, kun sinulla on haave, jonka haluat toteuttaa, mutta et oikein tiedä miten sen teet?

Minulla on haave. Haluan tehdä PT:n työtä oman työni ohessa. Pienessä mittakaavassa, mutta huolella ja anaten iloa ja onnistumisa myös muille.

Kerroin edellisessä postauksessa vähän taustojani ja tietäni kohti tätä hetkeä. Jatkan sitä hieman, nyt tämän PT-teeman puitteissa.

Vuonna 2013 koin suurta tarvetta kouluttautua hyvinvoinnin saralla. Surffailin netissä ja löysin Trainer4You:n ja heidän PT-koulutusputkensa. Koulutusputki sisältää 3 askelta kohti PT:tä. Ensimmäinen askel on hyvinvointivalmentaja, joka antaa viikonlopun aikana perustiedot hyvinvoinnin rakennuspalikoista eli liikunnasta, ravinnosta ja levosta. Myös psyyke kuuluu tähän osaan, mutta sitä kurssilla ei käsitelty. Päädyin suorittamaan ensimmäisen askeleen, mutta en rohjennut tässä vaiheessa jatkaa eteenpäin, koin, että minun pitäisi itse treenata ja oppia asioista hieman lisää, jotta voisin rehellisesti olla PT. Asia on noussut aina aika ajoin uudelleen mieleeni.

Tänä vuonna innostuin taas tutkimaan PT:ksi kouluttautumisen mahdollisuuksia ja yllättäin löysin itseni taas Trainer4You:n verkkosivuilta. Sinnikkään myyjän ansiosta ilmoittauduin PT-putken kakkosvaiheeseen eli kuntosalivalmentaja-osuuteen. Kuntosalivalmentajakoulutus oli silmiä ja mieltä avaava kokemus monessa mielessä. Opin kuntosalitreenauksen perusteet, OIKEASTI ja huomasin, miten oma hyvinvointini parani kesälomalla suunnattomasti, ei treenauksen vaan koulutuksen ansiosta. Tämä johtui siitä, kun sain ohjata ajatukseni täysin johonkin  sellaiseen, johon koen intohimoa, mutta joka ei liity mitenkään päivätyöhöni. Tein koulutukseen liittyen kuntosaliohjelmia ja ohjauksia niin tutuille kuin tuntemattomillekin ja voi elämä kun oli hienoa! Se kun näki, miten toinen oppii, innostuu ja haluaa jatkaa liikkumista, antoi valtavan hienon tunteen myös ohjaajalle. Tätä lisää!

Ja tässä sitä nyt ollaan, Trainer4You:n PT-putken ensimmäisen koulutusviikonlopun läpi käyneenä :)


Tarina jatkuu. Seuraavissa kirjoituksissani ajattelin kertoa vähän kuntosalivalmentajakoulutuksen opeista ja havainnoistani ohjaustilanteissa. Lisäksi kerron jossain vaiheessa pohdintaani pienyrittäjyydestä ja toiminimen perustamisesta.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Blogin herätys

Muutamia vuosia sitten oli kaunis ajatus blogista, joka keskittyy hyvinvointiin, terveyteen, omaan treenaukseen ja matkaan kohti PT:yttä. Blogi hiljeni ennen kuin se edes kunnolla alkoi, mutta nyt on aika herättää se uudelleen, isommin ja paremmin.

Siitä se ajatus sitten lähti. Tarina blogin taustaksi. 

Perustin tämän blogin jakaakseni kokemustani matkasta kohti pitkäaikaista haavetta. Auttaa toisia ihmisiä ja heidän hyvinvointiaan. Tarkemmin sanottuna haavetta tulla personal traineriksi. Jo vuonna 2013 tämä oli ajatukseni, joka sitten hautautui jonkun muun "kiireisemmän" projektin alle.

Nyt aion kirjoitella blogissani matkastani kohti koulutettua ja sertifioitua personal trainer –uraa. Haluan samalla myös pohtia, kyseenalaistaa ja antaa vinkkejä liikuntaan, ravitsemukseen ja myös henkiseen hyvinvointiin.

Jos aloitan taustoista, mikä tekee minusta  minut ja mitä on tapahtunut ennen tätä hetkeä.

Elämäni ensimmäiset 20 vuotta olin piittaamaton kaikesta, mikä liittyy niin personal trainerin kuin hyvinvoinnin perusasioihin. Liikunta, sitä ei käytännössä ollut, jos ei lasketa 1,5 vuoden tanssiharrastusta 12-14 -vuotiaana. Ajoin parikymppisenä jopa autolla kauppaan, joka sijaitsi 100 metrin päässä asunnostani :O Ravitsemus. Se oli pielessä. Lapsuudenkotonani asui henkilö joka työskenteli Saarioisten ruokatehtaalla ja nautti henkilöstöetuna tehtaanmyymälän tuotteiden halvoista hinnoista. Minä taas työskentelin 14-16-vuotiaana paikallisessa grillikioskissa ja arvaatte varmaan mitä söin lähes joka päivä? Uni. Myöhään valvomista, aina kun mahdollista pitkään nukkumista ja paljon päiväunia. Eipä ollut ihme, että väsytti, kun ruoka oli mitä oli ja liikunta nollissa. Yllättäin tällä elämäntavalla pysyin silti ihan normaaleissa mitoissa, vaikkakin nousevalla käyrällä oltiin.

Elämä muuttui. Olin 23-vuotias, kun päädyin hankkimaan koiran lähinnä yksinäisyyden poistajaksi paikkakunnalla, jossa sosiaalinen elämäni oli täysi nolla. Kului vajaa vuosi ja koira kasvoi, lenkit pitenivät ja olin hyvin ahkera koiranhuoltaja pitkine kävelylenkkeineni. Ihmettelin, kun lempihousuni alkoivat tippua jalasta. Herätys tapahtui kun esimieheni kesäloman jälkeen kommentoi minun hoikistuneen. Puntarikin todisti lähes 6-7 kilon hävinneen jonnekin, täysin huomaamatta. Lopullisesti pudotus pysähtyi 8 kiloon, onneksi. Se oli vielä terveellinen luku.

Tästä se sitten lähti, pikkuhiljaa kiinnostus lisääntyi liikuntaa kohtaan ja mukaan kuvaan astui bodypumpit, spinningit, steptunnit ja monet muut ryhmäliikuntatunnit. Vuonna 2012 kiinnostus  levisi ravintoon ja lepoon.

Merkittävin käänne tapahtui vuoden 2012 loppupuolilla, kun muutin Tampereelle, jossa päädyin tutustumaan uuteen saliin ilmaisen kokeilutunnin innoittamana. Poltesali ja crosstrainingin peruskurssi toi treenaamiseeni jotain aivan uutta. Mieletöntä, että ohjaajat oikeasti ohjaavat treenareita kädestä pitäen eivätkä vain keskity hurjaan tsemppailuun peilisalissa yleisön edessä ohjeistaen.

Päädyin palkkaamaan Poltesalilta itselleni personal trainerin, jotta saisin on-off –tyyppisen treenaukseni jotenkin järkeväksi ja niin siinä sitten kävi. Jenni Puputti onnistui kehittämään minulle, joka olen tarkkoja ohjeita rakastava treenari, sellaisen ohjelman, jossa pystyin soveltamaan treeniviikkojani työni ja vapaa-aikani mukaan. Jennin ohjeilla pystyin treenaamaan nousujohteisesti ja nopeasti syntyvien tulosten vuoksi innostuin treenaamisesta enemmän ja enemmän, kunnes huomasin, että minäkin haluan antaa samanlaista ilon ja onnen tunnetta muille, mitä  Jenni onnistui minulle antamaan onnistuneella treeniohjelmalla ja syntyneellä elämäntavalla. Ohjelma olisi sisältänyt ravinto-ohjeetkin, mutta ne olin onnistunut sisäistämään ilman personal traineria.


Seuraavassa kirjoituksessani kerron vielä hieman itsestäni ja hitaasta, mutta varmasta matkastani PT:ksi.