sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Milloin pääsen flunssan jälkeen treenaamaan?

 Moni aktiivisesti treenava varmaan kokee sairauden erityisen harmilliseksi. Sen lisäksi, että on tietyn ajan sairas, pitää vielä lisäksi palata normaaleihin treeneihin kevyesti, ettei aiheuta itselleen lisäsairautta liian aikaisin aloitetun liikunnan vuoksi.

Itselläni oli aluksi sairasloma ja kehotus lääkäriltä liikkua vain kevyesti rajun kortisonikuurin vuoksi. Heti kun aloin lääkehöyryiltäni ajattelemaankin salitreeniä, lähti flunssan oireet lähestymään ja niin sitä tässä istutaan ihanana lopputalven aurinkoisena päivänä oman kodin vankina ilman mitään saumaa lähteä edes ulos kävelemään.

Ja tämähän harmittaa. Aina kun on flunssa, sitä yrittää googlettaa jonkun viisaan lausuntoa siitä, milloin treenamisen voi aloittaa uudelleen ja aina sitä löydän ne samat lähteet, joissa kehotetaan lepäämään flunssan jälkeen ainakin niin monta päivää kuin flunssakin on ollut. Huoh. Ja niin, tottahan se on, pitäisi vain malttaa mielensä.

Nämä sairaspäivät on vain niin tylsiä. Varsinkin kun on möllöttänyt kotona lähes neljän seinän sisällä viimeiset kaksi viikkoa. Onhan tästä toki hyötyäkin. Oon ehtinyt pitkään ja hartaasti pohtimaan oikeasti elämää ja tärkeitä elämässä. Siis sitä mikä oikeasti on tärkeää ja mikä ei. Yksi ajatus onkin nyt kytenyt mielessäni. Rentous ja rentous nimenomaan syömisessä on yksi asia. Sairaana ei oikein muutenkaan jaksa ihan niin tiukasti katsoa, mitä sieltä suusta menee alas, kunhan menee edes jotain. Tulin siis siihen tulokseen, että vaikka PT:ni on tehnyt mulle grammantarkan ruokavalion kiinteytystavoitettani tukemaan, en nyt ehkä taida sitä enää tämän sairasjakson jälkeen niin tarkasti noudattaa. Miksi? No siksi, että tällä hetkellä tuntuu, että ei ole energiaa punnita, pakata eväitä ja koko ajan varmistella, että varmasti kaapista löytyy seuraava ateria kaikkine ainesosineen. Ja siksi, että haluan kokata välillä taas jotain vähän maistuvampaakin. Ja vielä siksi, että tässä on nyt suoritettu ihan liikaa ihan liian kauan ja nyt tais tulla raja vastaan. En oo tästä vielä PT:n kanssa jutellut, mutta näin asian nyt mietin. Tarkoittaa tietysti, että kiinteytyminen hieman vaikeutuu, mutta oman hyvinvointini vuoksi tämän nyt teen.

Tässä sohvalla köllötellessä on myös ollut aikaa harjoittaa viimeksi kirjoittamaani mindfulnessia. Oon jopa ihan alkanut odottelemaan päivittäisiä hetkiäni tietoisen läsnäolon parissa J


Toivottavasti loppuviikosta pääsisin jo hiukan aloittelemaan treenejäkin, vaikka vain täällä kotona. Jooga on ollut yleensä mulle ensimmäinen treenimuoto sairauden jälkeen, kevyesti tottakai.